but why does sound play?

A Game of Shadows

2011-12-27T00:20:00.003+02:00

Myöhäiset jouluntoivotukset vielä kaikille! Toivottavasti olette ehtineet rentoutua itsenne tainnoksiin jo näiden parin päivän aikana, että jaksatte tehdä vaikka mitä kivaa vielä loman aikana.

Mutta siis, paljon kaikkea pientä olisi kerrottavana, mutta koska en jaksaisi harrastaa enää niitä raskaita kilometripostauksia, niin jätän suosiolla selitettävää toisellekin kerralle (tai kolmannelle, koska unohdan aina kaiken hahahaha).

Otetaanpas heti ensimmäisenä käsittelyyn päässäni päällimmäisenä lilluva asia eli...

Sherlock Holmes: A Game of Shadows

Kävinpäs huvikseni (ja kaverini fanityttökohtauksen innoittamana) tsekkamassa ja pakko sanoa, että fanityttöhuuruissa ollaan ja kaikki näyttää taas oikein kivalta pienen hattarapilveni takaa. Totta kai tykkäsin valtavasti jo ensimmäisestä elokuvasta pari vuotta sitten, mutta tähän jatko-osaan rakastuin ensisilmäyksellä. Klisee, tiedän, mutku...

Ensinnäkin... En mä edes tiedä, mistä mun olisi helpointa aloittaa. Elokuva vain toimi kaikin puolin; juoni ja rakenne, Zimmerin musiikki, visuaalisuus (ne hidastukset, oh god mitä silmänruokaa), näyttelijät, hahmot ja niiden väliset suhteet sekä toiminnan, huumorin, vakavuuden ja tunteellisuuden tasapaino. Mitä muutavoi hyvältä leffalta toivoa?

Uusin Holmes on vuoden parhaimpia viihdeleffoja. Pakko kuitenkin todeta, että se ei kompastu viihteellisyyteensä, vaan tosissaan antaa katsojalle jotain. Enkä nyt välttämättä puhu näistä tinkelitankeli-kohtauksista, joita fanityttöily teettää.

Suosittelen lämmöllä, käykää katsomassa. Ja en ole mikään Warner Brosin maksettu mainostaja vaan aidosti suosittelen - MENKÄÄ.

Pliis, vaikka vain tuon takia. →
Holmes/Watson -faneille on paljon kaikkea kivaa tiedossa, tällein btw. En juksaa.

No, sormet alkaa olla jo kohmeessa (en tajua, miten täällä voi aina olla näin kylmä!), joten lopetan, ennen kuin ehdin kunnolla edes aloittaa. Te sen sijaan... Jatkakaa harjoituksia, minä painun peiton alle.

► E.S. Posthumus - Unstoppable (Sherlock Holmes: A Game of Shadows trailer music)

p.s. Uusin One Piecen chapter, joka ilmestyi tänään, lienee vaikuttanut myös tinkelitankeliuuteeni. Anteeksi.

Mä oon täällä taaaas~!

2011-12-10T00:28:00.001+02:00

Jos joku oikeesti luuli, että olinkin kuollut ja olitte päässeet musta lopullisesti eroon (bileet), niin pahoittelen tuottamaani pettymystä: ta-daa! It's me, MARIOEIKUMIT..

Siis. Kello on 0:21, mua väsyttää ja pitäisi mennä nukkumaan aikaisen herätyksen takia, mutta mun tekisi silti mieli taas kirjotella jotain. Tällä kertaa jopa ihan kivoista asioista, ja se jos mikä on uutta.

Hmm, ehkä vaan painun nukkumaan ja kirjotan enemmän lähiaikoina, mahdollisesti jo nyt viikonloppuna. Pointti oli kuitenkin se, että olen elämäni kunnossa ja tykkäisin aktivoitua Bloggerin suhteen.

Sen kun vaan näkisi. :D Ihmettä odotellessa.

► ムック - アルカディア featuring DAISHI DANCE

Elossa ollaan, kiitos kysymästä

2011-10-16T12:36:00.000+03:00

Aattelin nyt vihdoin laittaa lopun kohta kaksikuukautiselle bloggaustauolle, vaikka musta tuntuukin, ettei tämä postaus oikeasti edistä mun aktiivisuuskäyrää ollenkaan. Aamupalaa mussuttaessani mulle kuitenkin tuli fiilis, että blogiin olisi ihan kiva laittaa jotain jännään.

No tässä teille sitten sitä jännää eli purkautuminen stressistä, joka on vasta alkutekijöissään.

Oon ollut ainakin viime vuodet sitä mieltä, että mua laiskempaa henkilöä saa oikeasti etsiä niiden kissojen, koirien, kanojen ja myyrien kanssa ihan urakalla. Nyt kuitenkin työpöydälle on kasautunut kummallisesti hirveästi projekteja ja hommia, jotka pitäisi tehdä seuraavan puolen vuoden sisällä. Tai ehkä ensi kesään mennessä, jos tarkkoja ollaan.

Ensimmäisenä ja ilmiselvimpänä asiana mainittakoon lukio. Toinen jakso lähti pyörimään äskeittäin eli mulla on tätä opinahjoa jäljellä vaivaiset kolme kuukautta (jos laskin suurinpiirtein oikein, en laskenut lomia mukaan) eli kaksi jaksoa eli 12 kurssia! Ei kuulosta pahalta, ehei, mutta duunia riittää silti. Nyt mulla on 7 kurssia, joista viidessä pitäisi jaksaa panostaa ja ensi jaksossa neljä viidestä valmistautuu ylppäreihin. How sad. Eniten vituttaa psykan tutkimuskurssi, jossa pitäisi vääntää oma tutkimus kasaan. Siinähän sitten väännetään.

Siirrytääs ylppäreihin. Äidinkieli, ruotsi, pitkä matikka ja psykolgia. Jos YTL ottaa multa pisteitä pois englannista tai historiasta sen verran, että huonompi arvosana tulee voimaan, niin silloin myös niiden korottaminen on työnalla. Historia kyllä venyisi vasta syksylle tuon pahuksen psykologian takia tai sitten jätän tylysti psykan pois mun yo-tutkinnosta. Se on muutenkin ylimääräinen koe.

Kuitenkin, äikästä haluan vähintään E:n, ruotsista paremman tai yhtä hyvän kuin englannista ja matikan kohdalla sama. Matikan ylppäreissä menestyminen (E) toisi myös palkinnon, joka tulisi tarpeeseen. Eli... I'm dead.

Sitten lukion mediadiplomi. Väsään kaverini kanssa kahdesta lyhytelokuvasta muodostuvan kokonaisuuden eli kummatkin tekevät oman lyhärin, jotka sitten jollain tavalla liittyvät toisiinsa. Tosi kiinnostavaa ja inspiroivaa, mutta työlästä.

Työn alla on myös kuvaitaidekoulun päättötyö. Aihe on hakusessa, mutta kyllä mä kohta jotain keksin. Tämäkin tulee olemaan työläs, vaikka kuviksesta tykkäänkin.

Ja sitten mun pitäisi ehkä hankkiutua töihin. Ehkä vasta ylppäreiden jälkeen, mutta kuitenkin. Syynä se, että matkaan Taiwaniin ensi kesänä tanssijuttujen takia eli jostain pitäisi saada pari tonnia matkarahaa. Onhan meillä tanssiopiston kautta keikkoja, kahvikestityksiä, myyjäisiä ja ehkä jotain työkeikkoja (syyskuussa oltiin päivä Fazerilla), mutta silti sitä rahaa tarvitaan.

Tanssipuolella riittää kanssa töitä. Pitää treenata Taiwanissa esitettävää biisiä (joka me kyllä ollaan vedetty miljoona plus 3 kertaa), jouluksi valmistuvaa uutta biisiä (tulee olemaan jotain tosi jännää, biisinä Collide - Razor Sharp) ja sitten vielä kevääksi tulee joku uusi biisi käsittelyyn. Lisäksi haluaisin kehittää omia taitojani parempaan suuntaan, koska tunnen olevani muiden tasosta todella kaukana. Eli treenausta riittää.

Mainitaan nyt lopuksi vielä pari "turhaa" projektia eli Nuuskamuikkusen puvun kyhääminen ja ehkä yhden toisenkin cosplaysuunnitelman toteutus. Ja jos tarkkoja ollaan, niin työn alla on myös kolmas, mutta sen toteutusajasta ei ole vielä varmuutta. Ja mitä tämä tarkoittaa? Askarteluapaskartelua, ompeluapompelua ja muutama vatsalihassarjakuuri, jotta kehtaan esitellä suloista napaani ihmisten ilmoilla. Jee!

.... kertokaa ihmeessä, mistä niitä ajankääntäjiä oikein saa? Tai miten pystyn kloonaamaan muutaman lisä-Nean? Mä en nimittäin jaksa tehdä mitään. Tunnen lamaantuvani jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi ryhtyä kunnolla työskentelemään ylläolevien asioiden parissa.

Mutta hei, ei kaikki ole niin huonosti kuin miltä tuntuu. Aurinko paistaa, on syksy, on kulhollinen sipsejä ja kermaviilidippi, pöytälaatikossa lymyää karkkipussi, kuulokkeista soi hyvää musiikkia ja on sunnuntai eli vapaapäivä!

Ja samalla viimeinen lomapäivä.

. . . . .

I Don't Wanna Live On The Moon

2011-08-19T19:59:00.004+03:00

Hautajaiset. Voi hitto vie, että vihaan niitä. Ensinnäkin on kiusallista istua nyyhkyttävien ja niiskuttavien ihmisten ympäröimänä, kun itsellä ei ilme värähdäkään ja koko homma tuntuu melkeinpä pelleilyltä. Lisäksi papin blaablaa-selitykset ottaa aina yhtä paljon aivoon, oli kyseessä sitten ristiäiset, hautajaiset tai mikä tahansa muu kirkollinen meno. Kiitos luojalle, että en kuulu kirkkoon.

En nyt haluaisi jättää vaikutelmaa, että "no kiva, toi on tommonen tunteeton paska, joka ei edes kunnioita läheisensä kuolemaa tai siunaustilaisuutta". Ihan sama; kyseinen ihminen oli tietenkin itselleni todella läheinen ja rakas ja hänen poismenonsa tuntuu haikealta, mutta en pidä hautajaisista. Piste. Ei siitä sen enempää ja hautajaislöpinät saavat jäädä tällä kertaa tähän.

Oli kuitenkin ihan jees, että pystyin skippamaan tämän päivän tunnit kokonaan. Aloitin siis viikonloppuni periaatteessa eilen, jonka takia on ihan lauantaifiilis. Kävin jopa shoppailemassa aamupäivällä vanhempieni kanssa - ruokaostoksia ja mulle mustat kengät, koska en oikein innostunut ajatuksesta, että lähtisin hautajaisiin punaiset Converset jalassa.

Kuva ei oikein edusta, mutta... Hinta oli 29,90 € tai 5 senttiä ylös päin ja nuo tuntuvat tosi mukavilta (ja lämpimiltä) jalassa. Tämän päivän säätä ajatellen kengät eivät todellakaan olleet paras valinta, mutta järkevänä ihmisenä (not) päätin ottaa mieluummin syyskengät kuin tavalliset korkkarit, joita en käyttäisi sitten koskaan missään. Ja kuten hinnasta voi päätellä, laatu on Prisma-tasoa, mutta enpä mä ole oikein koskaan ollut mikään kummoinen kenkienhajoittaja.

Mitäs muuta... Ai niin, ensimmäinen kouluviikko takana. Ja voin kertoa, hyvät ihmiset, että vitutuskäyrä on kovassa noususuhdanteessa. Abikurssit tappavat hitaasti, mutta varmasti, tulevat yo-kokeet hiilostavat jo nyt niskassa ja nuo muut "ylimääräiset" kurssit eivät auta asiaa yhtään. Siis oikeesti, kuka hullu luulee, että mä tulen selviämään seuraavasta kuukaudesta hengissä?!

Kaikkien näiden ongelmien takana ovat ne kaksi kirjainta; Y ja O. Ensinnäkin mun yo-kokeet tulevat olemaan kesken 1. jakson;

13.9. englannin kuuntelu
19.9. historia
21.9. englannin kirjallinen osio.

Koeviikko alkaa sitten viikon päästä noista, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että muiden kurssien turhat sörsselit tulee koeviikkoa edeltäville viikkoille eli oon kusessa. Ja asiaa sotkee myös mm. se, että ihana ruotsin opettajamme ei haluakaan pitää ruotsin koetta koeviikolla vaan aikaisemmin jakson aikana. ò_ó Eli lopputulos on yksinkertainen: yo-kokeita ennen ja niiden aikana mulla on ihan vitusti duunia, mutta sitten kun ne ovat ohi....

Ei mitään. Ei yhtään mitään. EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN.

p.s. nää on parhaita

Ei mitään = lagausta + kaksi koetta + viisi vapaapäivää. VIISI. No stressinpoistolomana ihan hieno juttu, mutta silti. Koulu pilaa elämäni, oi kyllä.

Viikonloppusuunnitelmista; en tiedä. Nyt on kaksi - tai itse asiassa kolme - vaihtoehtoa.

Vanhemmat lähtee veneelle lauantaiaamuna → joudun leikkimään lapsenvahtia koko viikonlopun ja päntätä samalla.
Vanhemmat lähtee veneelle lauantai-iltana → joudun leikkimään lapsenvahtia sunnuntain ja lauantaipäivä menee kirjastossa päntäten.
Vanhemmat jäävän himaan → lauantaipäivä päntäten kirjastossa, ilta grillaten mummulla ja sunnuntai varmaan lagaten.

Eli...... Tapahtui mitä tahansa, joudun lukemaan ja sen kummallisempia suunnitelmia ei tule. Haluaisin kyllä käydä ostamassa yhdet farkut ja muutenkin tehdä jotai kivaa, MUTTA EI.

Puuh, ehkä tämä oli taas tällä kertaa tässä. Vitutukseni aiheuttamaa jälkitunnetta voi lieventää seuraavalla nautinnolla. Nauttikaa kunnolla ja mukavaa viikonloppua.

Fanityttöedit: JOSEPH PERHANA ;_____________; ♥

The End Of The Life

2011-08-14T18:09:00.004+03:00

Joo, hienoa. Viimeisimmästä kirjotuksesta on jo kaksi viikkoa, vaikka musta tuntuu, että oon yrittänyt kirjottaa tänne koko ajan jotain. Mutta noiden kolmen luonnoksen perusteella mulla on näköjään tullut parempaa tekemistä (luultavasti rankkaa mesetystä, foorumipelleilyä tai ns. keskitysleirin määräämää leikkiä "klikkaa painiketta sammuta") enkä sitten ole saanut mitään julkaistua. On se niin väärin. :(

Ja väärin on myös ylihuominen; kesäloma päättyy ja koulu alkaa. Jos saisin tehdä ihan mitä tahansa, niin skippaisin ilomielin (/iloliemin) seuraavan abivuoden ja alottaisin kyseisen koetuksen vasta vuoden päästä. Nyt ei riitä energia mihinkään opiskeluun, kulutin itseni loppuun jo viime vuonna.

Ostin kylläkin jo elokuun ekoina päivinä ykkösjakson kirjat, joita oli kyllä tosi vähän viime vuoteen verrattuna: 3!

Kursseina siis MAA12: Numeerisia ja algebrallisia menetelmiä, PS04: Motivaatio, tuntee ja älykäs toiminta sekä RUB07: Yhteinen maailma ja kansainvälistyminen. Onhan mulla sitten noiden lisäksi vielä englannin ja historian abikurssit, mutta en kyllä muista, milloin mulla olisi ollut viimeksi vain 5 kurssia yhdessä jaksossa. Tuskin koskaan. D: Mutta sanonpahan vaan, että suuremmalla kurssimäärällä en tulisi selviämään seuraavaa jaksoa, odotan nimittäin kauhulla ylppäreitä (voisi varmaan aloitella pikkuhiljaa lukemaa aktiivisemmin).

NO JOO, nyt riitti koulusta puhuminen. Lomaa on vielä yksi kokonainen vuorokausi tämän päivänä jälkeen enkä halua pilata sitä turhalla stressamisella, vaikka olenkin tällä hetkellä niin täynnä ahdistusta ja stressiä, että voisin jakaa sitä tunnetta parempaan hoivaan. Eli ihmiset, nämä pienokaiset todella tarvitsevat paremman kodin. Ottakaa yhteyttä, jos haluatte vastaanottaa nämä lapsukaiset!

Mitäs sitten. Huomenna olisi tarkoitus olla siskon kanssa kotona, kun sillä mokomalla ei olekaan hoitotoimintaa koululla jonkun hemmetin suunnittelupäivän takia. Illemmalla on kyllä pakko lähteä sitten kiertelmään kauppoja ja hakemaan uusia kyniä sun muita härveleitä penaaliin sekä hissan ja enkun kertauskirjat pölyttymään hyllyyn. Samalla reissulla noudan Levykappa Äxästä viimeisimmän tilaukseni; DIR EN GREYn uusimman levyn DUM SPIRO SPEROn ja elokuva The Astronaut's Wife. Dirut ihan sen takia, että keikka on 23.8. enkä ole kuunnellut vieläkään uutta matskua (preview-pätkät kuulosti kyl eeppisiltä), ja Astronautin vaimo.... no, Johnny-boy?

Joo, en tylsistytä teitä enempää. Nauttikaa jumalaisesta Joseph Gordon-Levittin naamataulusta (kiitos L▲UR▲ ♥).

► Super Junior - Mr. Simple

Home Alone part 458

2011-07-29T23:29:00.021+03:00

Se siitä rauhasta.

Viikko sitten keskiviikkona asunto tyhjeni muusta perheestä, kun äiti lähti isäni seuraksi purjehtimaan ja pikkusiskoni vietiin siksi aikaa mummolle. Mä kieltäydyin kohteliaasti molemmista vaihtoehdoista; Ei, äiti, en nyt tuu veneelle. Ei siellä oo mitään tekemistä, mun kaveritkin on täällä. Ei, mummu, en mä nyt tule sinne tällä kertaa. Oon sopinut jo niin paljon muuta menoa. Joo, tuun kyllä käymään, jos ruoka loppuu.

Se oli oikeesti yhdeksän päivän hermoloma. Aivan taivaallista! Koko asunto pelkästää mun käytettävissä, päivärytmi pelkästää mun ohjailtavissa ja menin silloin, kun halusin ja mulle parhaiten sopi. It was just me, myself and I.

Ei mulla ole tarkoitus nyt kirjoittaa romaania siitä, mitä tein 20.-28.7., mutta haluan jakaa kaikkien kanssa muutamin lausein sen, kuinka lahjakas oon hyödyntämään mun vapaa-aikaa ja vapautta tehdä niin kuin lystään:

20. päivä

Talo tyhjä klo 14. Lähdin Tammiston Giganttiin metsästämään kaverilleni Rangoa dvd:nä. Ei vittu löytynyt (Gigantti boikottiin!), ja painuin ruokakaupan kautta himaan. Ilta kului syödessä ja Tangledin parissa, nukkumaan kahden jälkeen.

21. päivä

Nousin aamulla kuuden aikaan ja menin puoli yhdeksitoista Violalle. Kauppareissun jälkeen aloitimme Taru Sormusten Herrasta -maratonin klo 12 aikaan. Kolmas osa loppui 21:15. Missasin bussin ja olin kotona kymmenen jälkeen. Menin nukkumaan ennen puolta yötä.

22. päivä

Herään 03:06:01 Annin tekstariin, jossa se ilmoitti olevansa taas Suomessa. Oltiin sovittu aikaisemmin, että valvon sen kanssa loppuyön, joten nousin ylös ja ryhdyin tekemään aamutoimia. Anni saapui meseen joskus puoli viideltä. "Aamudataus" jäi lyhyeksi, kun lähdin kohti Järvenpäätä tapaamaan Lavinettea. Shoppailua ja heseläskeilyä yli 6 tuntia (saaliksi tuli Ranma½ vol. 5, Inuyasha vol. 23, Salapoliisi Conan vol. 66 + läskeilyt), jonka jälkeen himaan. Loppuilta meni datauksen parissa. Nukkumaan klo 2-3.

23. päivä

Nousin aamulla klo 6. Kävin kaupassa. Lagasin. Kuulin seinän takana asuvien napureiden bileissä soivan L's Theme. Katsoin Avatarin. Lagasin. Tilasin Avatarin, Harry Potter 2 ja 5, Pocahontasin ja Egyptin prinssin soundtrackit Levykauppa Äxästä. Menin nukkumaan neljän jälkeen.

24. päivä

Nousin aamulla klo 7. Lagasin. Katsoin One Pieceä koko päivän. Lagasin. Katsoin Heath Ledgerin ja Orlando Bloomin tähdittämän Ned Kellyn. Lagasin. Koukkuunnuin IMDb:een. Menin nukkumaan kolmen jälkeen.

25. päivä

Nousin aamulla klo 6. Lagasin. Kävin kaupassa. Lagasin. Jatkoin One Pieceä ja IMDb:tä. Menin nukkumaan puoli kolmelta.

26. päivä

Nousin aamulla klo 5. Lagasin. Tajusin, että Tvins.comin suomenkielinen tuote-esittelijä ostos-tv:ssä on Antti Pääkkönen. Alotin lukemaan ylppäreihin, historiaa. Lagasin. Jatkoin One Pieceä ja IMDb:tä. Menin nukkumaan kolmen jälkeen.

27. päivä

Nousin aamulla vähän jälkeen 7. Lagasin. Jatkoin historian lukemista. Lagasin. Fanityttöilin One Piecen, Naruton ja Bleachin uusimmille chaptereille. Menin nukkumaan kahdelta.

28. päivä

Nousin aamulla ennen kuutta. Kaatosateen saattelemana lähdin Ronjan kanssa Stadiin katsomaan uusinta Potteria toista kertaa. Anttila ja Stocka söivät rahojani kahden Muumi-dvd:n, Kill Bill 1&2:n sekä 21 Jump Streetin kakkoskauden verran. Illalla Satu ja Julia tulivat käymään, läskeilyä ja juoruilua. Purjehtijat saapuivat kotiin 21:30.

... siis Nea, ei millään pahalla, mutta hanki oikeasti jo se elämä.

Eniten tota "päiväkirjaa" lukiessa ihmettelen muutamaa asiaa:

Etkö sä tee mitään muuta, kuin lagaat?
Etkö jo kyllästy vähitellen sen One Piecen tuijottamiseen?
Mikset sä, hyvä nainen, osaa nukkua kunnolla?
Antti Pääkkönen taitaa olla pakkomielle, kun se erikseen mainittava tuolla?

No, meni toi viikko sitten hukkaan tai enemmän hukkaan, niin kieltämättä rentouttavaa oli. Tuskaisan kuumaa, kylläkin, mutta rentouttavaa. Varsinkin tällä hetkellä oikein kaipaan edellisiä päiviä, kun koko perhe on taas saman katon alla. Yhtäkkiä joka puolella on sotkua, jota mä en ole aiheuttanut, ja melua, joka ei johdu musta. Alkaa ottaa aivoon. :(

Että hauskaa heinäkuun loppua vaan, yritän itsekin olla mahdollisimman hilpeä.

P.S. Jostain syystä haluan mainita biisit, joita oon kuunnellut erityisen paljon viimeisten päivien aikana, niin tässä tulee:

Arttu Wiskari - Tuntematon potilas

Jippu & Samuli Edelmann - Pimeä onni

Olavi Uusivirta & Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

Studio Killers - Ode To The Bouncer

Erityisen rakastunut olen listaan viimeisimpään. Siis oikeesti.

ノルウェイの森

2011-07-18T22:48:00.006+03:00

Kuten eilen mainitsinkin, niin käytiin tänään Ronjan kanssa katsomassa Tran Anh Hungin Norwegian Wood. Pakko kuitenkin tehdä heti ensimmäisenä julkinen muistutus itselleni; miksi, Nea, miksi et ikinä muista, että Kinopalatsin pikkusaleissa on myös pienet penkit? On tullut todettua tämä seikka jo monta kertaa, mutta silti en ikinä muista sitä. :< Kyllähän niillä istumaan mahtuu, mutta verrattuna isompiin saleihin tai Tennispalatsin penkkeihin... Huh, onneksi perseeni ei ole sen leveämpi. Mutta minkä sille mahtaa, että tällaisia elokuvia näytetään aina pikkusaleissa.

No, en kyllä yhtään ihmettele, miksi Norwegian Wood on pikkusalien elokuva. Leffahan oli hämärä kuin mikä. Ei siis pahalla tavalla, mutta silti. En yleensäkään ole kovin hyvä arvosteluiden kirjoittamisessa, mutta tästä on oikeasti vaikea kirjoittaa mitään - varsinkaan näin nopeasti katsomisen jälkeen. Mutta tykkäsin leffasta, jos sitä aloit miettiä, ja luultavasti tulen ostamaan sen omaan hyllyyn muiden DVD-koteloiden kaveriksi (jospa saisin silloin muodostettua järkevämmän käsityksen kyseisestä leffasta).

(älkää muuten häiriintykö tuosta kuvasta, mun mielestä oli vaan hauskaa liimata leffalippu nenään...)

Ai niin joo, eksyttiin Anttilaan. Taas. Jos mun pitäisi saada jonnekin kauppaan/kauppaketjuun porttikielto, niin se olisi todellakin Anttila. Ei niin, että käyttäytyisin mitenkään huonosti - päinvastoin - mutta mulla on paha tapa tuhlata siellä mun viimeisetkin rahat. Ja Ronjan seura ei auta asiaa ollenkaan, sillä sekin on samanlainen leffahamsteri kuin itse olen. Voi meitä raukkoja. Ja eksyimme muuten Keltaiseen Jäänsärkijäänkin. Voi meitä raukkoja x2.

Anttilan saalis ei onneksi paisunut mahdottomiin mittoihin - Parfyymi irtosi 4 eurolla ja Mentalistin 1. kausi maksoi 15,95€. Molemmat olivat onneksi kauan pohdittuja ostoksia, joista ei jäänyt siitä hirveää heräteostostunnetta. Tai no olivathan ne tavallaan heräteostoksia, mutta eivät niitä "oho, mikäs tää on, COOL, ostan".

Jäänsärkijästä taas lähti mukaan Harry Potter and the Goblet of Fire -soundtrack (8,50€) ja mitä parhain löytö: Elton John's The Road To El Dorado -soundtrack. ♥ Soundtrackin kappaleet eivät ole elokuvaversioita, mutta ei se juuri haittaa. Olen vain niin iloinen, että löysin tämän käytettyjen levyjen joukosta (hinta 5,50€ eli vau), sillä olen pitkään haaveillut omistavani kyseisen elokuvan soundtrackin. Tie El Doradoon on vain yksinkertaisesti ~~parsa~~ paras.

Materialismionnellisuutta ei voita mitään. ♥

Mutta, huomisen suunnitelmista; taas leffaan. Kyseessä ei ole kuitenkaan mikä tahansa elokuva, vaan....

HARRY POTTER AND THE DEATHLY HALLOWS PART 2

Oikeastaan mua hävettää asteikolla nollasta sataan ainakin 80 pojon verran, että menen katsomaan kyseisen leffan vasta nyt. :'D Ihan turhaan ja tyhmästä syystä, mutta periaatteet ovat liian hankalia asioita ymmärrettäviksi. Anygays, huomenna, minä, Satu, Julia ja Tia, vallataan Kinopalatsin ykkössali. Lievästi sanottuna; olen innoissani. Pyörin jopa muutama tunti takaperin vanhemien sängyllä kuin mikäkin hylje silkasta innostuksesta. Luulen kuitenkin, että olen valittettavasti porukastamme se ainoa yli-innokas yksilö.

No, huomisesta tulee sekä aivan huikea että todella masentava. Huomisen jälkeen yksi aikakausi on päättynyt, joka koskettaa erityisesti meidän sukupolvea. Kuulostaa kliseiseltä, mutta tottahan se on. Ja erittäin surullista.

Aivan, pitääkin muistaa ottaa se jumbopaketillinen nenäliinoja mukaan.

► MBLAQ - 모나리자 (Mona Lisa)

Return of the Toast!

2011-07-18T00:43:00.004+03:00

... omg. Se tapahtui sittenkin.

Kaikkein fiksuimmat taisivatkin tajuta, että julkaisin juuri merkinnän blogiin. Eihän siitä viimeisimmästä kirjoituksesta ole kuin vähän päälle puoli vuotta aikaa, jos oikein muistan. Voi olla jopa vähemmänkin.

Joka tapauksessa, ajattelin tuossa kesäloman alussa, että ei helvetti, mun on oikeasti pakko aloittaa kirjoittaa taas jonnekin jotain ihan älytöntä vailla päätä ja häntää. Facebook ei tähän asiaan käy, koska en jaksa koko sivustoa (vaikka mulla onkin se auki nykyään 24/7, myönnetään) ja IRC-Galleria on sen verran kuollut paikka, että en jaksa sitäkään (vaikka sekin on auki 24/7). Eli ainoaksi vaihtoehdoksi jäi lopulta tänne paluu. Tässä vaiheessa en osaa ollenkaan sanoa, onko se hyvä vai huono asia (varsinkaan teidän lukijoiden kannalta), mutta ehkäpä tämä blogi saisi mut taas istumaan enemmän koneen ääressä.

No nyt jotkut ihmettelvät, että "täh, miten niin enemmän koneen ääressä?". Yksinkertaistaen; oma rakas läppärini vajosi ikuiseen uneen maaliskuun lopulla (R.I.P). Tästä syystä mun dataamisesta ei tullut juuri paskaakaan. Ensinnäkin, meidän ainoa toimiva kone oli siskoni huoneessa, joka omien erikoistarpeidensa takia menee nukkumaan jo aikaisin illalla → yödatausmahdollisuus poistettu. Toiseksi, perheessämme on kolme muuta henkilöä itseni lisäksi, jotka käyttävät konetta, ja tuolloin meillä oli vielä asunnon etsintä päällä → normi datausmahdollisuus poistettu. Kolmanneksi, opiskelun ja treenien yhdistelmä tappoi mut vieden kaiken vapaa-ajan viimeisessä jaksossa (huhti-toukokuu) eli loput voittekin päätellä itse. Neljänneksi, kesäkuu meni muuton parissa, joten ei mitään mahdollisuuksia rauhallisen pitkiin dataustuokioihin.

Nyt on kuitenkin tilanne toinen, sillä yhteinen pöytäkone on vuokrakämpän (kerron tästä joskus lisää) tilanpuutteen takia mun huoneessa (JEE!) ja iskä osti tuossa pari viikkoa sitten kannettavan, joten koneita löytyy taas riittävästi. Odottelen vain innolla sitä, että muutetaan siihen isoon ja oikeaan asuntoon joskus tulevaisuudessa, jolloin saan oman koneen. Siitä sitten joskus lähemmin.

Mutta siis, pidemmittä puheitta, blogi on taas startattu. Ei ole varmaan kuin vasta kolmas kerta. Sori, neljäs. Ellei jopa viides.

Olen muuten huono pitämään lupauksia, joten tästä syystä en lupaa olla aktiivinen. En lupaa kirjoittaa joka päivä enkä edes joka viikko. En lupaa kirjoittaa jokaisesta hehkeästä asiasta, mitä mun tapahtumaköyhässä elämässä tulee vastaan. En lupaa yksinkertaisesti mitään; jos haluan kirjoittaa jotain, niin kirjoitan. Jos haluan, mutta en jaksa, niin luultavasti en kirjoita. Olen kuitenkin sen verran laiska ihminen.

Mutta anyways, jos nyt jotain asiaakin välillä; huomenna olisi tarkoitus mennä Ronjan kanssa Kinopalatsiin katsomaan Norwegian Wood! Nähtiin ensimmäisen kerran leffan traileri (klick!) kesäkuun alussa, kun oltiin katsomassa Melancholiaa, ja oltiin molemmat heti, että toi on nähtävä. Lisäksi mua kiinnostaa nähdä Matsuyama Kenichi jossain muussa roolissa kuin Death Noten L:nä, joka on varmaankin ainoa leffa, jossa edes olen nähnyt kyseisen herran.

Toivon kovasti, että leffa ei petä odotuksiani, vaan on yhtä hyvä kuin arvosteluissa on kirjoitettu. Paitsi, että yleensä mulla ja elokuvakriitikoilla on täysin erilainen näkemys siitä, mikä on hyvä elokuva. Se on todistettu turhan monta kertaa.

Kello alkaa näyttämään sen verran paljon, että ehkä munkin kannattaisi painua nukkumaan. Mutta kiitän jo etukäteen, jos olet taas täällä ja luet jälleen tätä homeelta haisevaa blogia. Olen otettu. :)