I Don't Wanna Live On The Moon

Hautajaiset. Voi hitto vie, että vihaan niitä. Ensinnäkin on kiusallista istua nyyhkyttävien ja niiskuttavien ihmisten ympäröimänä, kun itsellä ei ilme värähdäkään ja koko homma tuntuu melkeinpä pelleilyltä. Lisäksi papin blaablaa-selitykset ottaa aina yhtä paljon aivoon, oli kyseessä sitten ristiäiset, hautajaiset tai mikä tahansa muu kirkollinen meno. Kiitos luojalle, että en kuulu kirkkoon.

En nyt haluaisi jättää vaikutelmaa, että "no kiva, toi on tommonen tunteeton paska, joka ei edes kunnioita läheisensä kuolemaa tai siunaustilaisuutta". Ihan sama; kyseinen ihminen oli tietenkin itselleni todella läheinen ja rakas ja hänen poismenonsa tuntuu haikealta, mutta en pidä hautajaisista. Piste. Ei siitä sen enempää ja hautajaislöpinät saavat jäädä tällä kertaa tähän.

Oli kuitenkin ihan jees, että pystyin skippamaan tämän päivän tunnit kokonaan. Aloitin siis viikonloppuni periaatteessa eilen, jonka takia on ihan lauantaifiilis. Kävin jopa shoppailemassa aamupäivällä vanhempieni kanssa - ruokaostoksia ja mulle mustat kengät, koska en oikein innostunut ajatuksesta, että lähtisin hautajaisiin punaiset Converset jalassa.

Kuva ei oikein edusta, mutta... Hinta oli 29,90 € tai 5 senttiä ylös päin ja nuo tuntuvat tosi mukavilta (ja lämpimiltä) jalassa. Tämän päivän säätä ajatellen kengät eivät todellakaan olleet paras valinta, mutta järkevänä ihmisenä (not) päätin ottaa mieluummin syyskengät kuin tavalliset korkkarit, joita en käyttäisi sitten koskaan missään. Ja kuten hinnasta voi päätellä, laatu on Prisma-tasoa, mutta enpä mä ole oikein koskaan ollut mikään kummoinen kenkienhajoittaja. 

Mitäs muuta... Ai niin, ensimmäinen kouluviikko takana. Ja voin kertoa, hyvät ihmiset, että vitutuskäyrä on kovassa noususuhdanteessa. Abikurssit tappavat hitaasti, mutta varmasti, tulevat yo-kokeet hiilostavat jo nyt niskassa ja nuo muut "ylimääräiset" kurssit eivät auta asiaa yhtään. Siis oikeesti, kuka hullu luulee, että mä tulen selviämään seuraavasta kuukaudesta hengissä?!

Kaikkien näiden ongelmien takana ovat ne kaksi kirjainta; Y ja O. Ensinnäkin mun yo-kokeet tulevat olemaan kesken 1. jakson; 

13.9. englannin kuuntelu 
19.9. historia
21.9. englannin kirjallinen osio. 

Koeviikko alkaa sitten viikon päästä noista, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että muiden kurssien turhat sörsselit tulee koeviikkoa edeltäville viikkoille eli oon kusessa. Ja asiaa sotkee myös mm. se, että ihana ruotsin opettajamme ei haluakaan pitää ruotsin koetta koeviikolla vaan aikaisemmin jakson aikana. ò_ó Eli lopputulos on yksinkertainen: yo-kokeita ennen ja niiden aikana mulla on ihan vitusti duunia, mutta sitten kun ne ovat ohi.... 

Ei mitään. Ei yhtään mitään. EI VITTU YHTÄÄN MITÄÄN.

p.s. nää on parhaita

Ei mitään = lagausta + kaksi koetta + viisi vapaapäivää. VIISI. No stressinpoistolomana ihan hieno juttu, mutta silti. Koulu pilaa elämäni, oi kyllä.

Viikonloppusuunnitelmista; en tiedä. Nyt on kaksi - tai itse asiassa kolme - vaihtoehtoa.

1. Vanhemmat lähtee veneelle lauantaiaamuna → joudun leikkimään lapsenvahtia koko viikonlopun ja päntätä samalla.
2. Vanhemmat lähtee veneelle lauantai-iltana → joudun leikkimään lapsenvahtia sunnuntain ja lauantaipäivä menee kirjastossa päntäten.
3. Vanhemmat jäävän himaan → lauantaipäivä päntäten kirjastossa, ilta grillaten mummulla ja sunnuntai varmaan lagaten.

Eli...... Tapahtui mitä tahansa, joudun lukemaan ja sen kummallisempia suunnitelmia ei tule. Haluaisin kyllä käydä ostamassa yhdet farkut ja muutenkin tehdä jotai kivaa, MUTTA EI.

Puuh, ehkä tämä oli taas tällä kertaa tässä. Vitutukseni aiheuttamaa jälkitunnetta voi lieventää seuraavalla nautinnolla. Nauttikaa kunnolla ja mukavaa viikonloppua.

Fanityttöedit: JOSEPH PERHANA ;_____________; ♥